Karu Käpy on ilman ääkkösiä Karu Kapu. Sellainen on meidän emäntä. Se on raadollisesti sanottuna karu tyyppi. Siinä kaksijalkaisessa yhdistyy monta hulluuden aspektia, ehkä siksi se sopii meidän emännäksi.
Viime päivinä ollaan koko jengi keksitty, että keittiötä ja loppua taloa erottavan portin yli pääsee vaivatta pomppaamaan mehevän makkarantuoksun perässä. Sekös emäntää ahdistaa ja nyt se kyttää jatkuvasti meitä ja sitä, että onko väliovi ulos kiinni, jotten mie pääse haihtumaan paikalta. Se on ehkä emännän yksi suurimmista neurooseista. Se pelkää, että jään tutkimusretkillä auton alle tai joku suuri elukka syö mut lounaaksi.
Nykyään, kun meille tulee, saa siis heti ulko-ovella vastaansa emännän jonka ohimolla sykkii hermoromahdusta enteilevä verisuoni. Emäntä joko repii raivokkaasti oven perässä kiinni, että vierasparat saa pelätä, että kantapäät jää väliin tai sen kireä ääni raikuu työhuoneesta: "Laita ovi kiinni perässäs!", "Älä jätä sitä ovea auki!", "OVI KIINNI!" . Se laittisi siihen lapun (tai useamman), että SULJE *kirosana* OVI".
Mutta se ahdistaa emännän isää ja meidän isäntää, että niiden kotona on lappuja. Emännän tuntien se lappuvana alkaisi pihaan ajaessa ja jatkuisi tasaisena vanana kohti eteistä. Niiden lisäksi olisi lappuja, jotka muistuttaisi niistä lapuista. Kun emännän antais laittaa yhden lapun, se alkaisi pakonomaisesti tunkea niitä kaikkialle. Onneksi mä en osaa lukea ja niin tyhmä emäntäkään ei ole, että laittaisi meille kuva-arvoituksia pitkin taloa.
Mä en kuitenkaan jaksa uskoa, että meidän portin yli hyppelyt olisi kovin kauaskantoisia. Emännän riemunkiljahdukset siitä yli mennessä on suhteellisen raastavia ja emännän isä kuitenkin väsää siihen jonkun hienon virityksen, joita kaksijalkaiset sanoo patenteiksi. Mä kutsun niitä ilonpilaajiksi.
Sisu on myös ilonpilaaja. Se odottaa pentuja ja on tosi rasittava tyyppi nykyään, ei sillä, etteikö se aina olisi ollut rasittava, mutta nyt se on erityisen rasittava. Sen täytyy saada kaikki mitä se haluaa, tai se rutisee. Nytkin se rutisee emännän tuolin vieressä huomiota. Sen taka-ajatuksen on saada napattua emännän työpöydällä ihanasti lautasella jäähtyvä makkara.
Emäntä ja Sisu muistuttaa vähän toisiaan, molemmat on pieniä, vaaleita ja pitää karmeeta meteliä. Sisun mielestä kaikki lelut on nyt sen ja että sillä on etu-oikeus syödä muiden ruokakupeista. Jaska päätti tehdä sen suunnitelmat tyhjäksi ja se pureskeli rikki kaikki muoviset ruoka-astiat, tosin nyt kun asiaa tarkemmin ajattelen, ei siinä ollut mitään järkeä. Mehän jäädään nyt suuremmalla todennäköisyydellä ilman sapuskaa, kun ei ole kuppejakaan!
Voi hitsi! Mun täytyy mennä keskustelemaan Jaskan kanssa, että mitä me nyt tehdään!
Tassutuksin, Räyhänattori
